tiistai 8. helmikuuta 2011

...















Nukkumatti oli herra, joka saapui silloin, kun sille itselleen parhaiten sopi.

Armollisen lumensa se heitti vasta, kun odottavan mieli oli jo väsymyksestä tahmea.
Silloin se kurvasi sinisellä autollaan näkymättömälle parkkipaikalle ja toimitti hiekkansa kuin pika-express lähetyksen; kiitos, näkemiin, huomiseen...
Koskaan ei tiennyt millainen erä oli tulossa. Koko yön virkistävä uni vai hetkellisen vapauden huuman jälkeen levottomat jalat herättävä yliannos.
Kuriiri kieltäytyi käymästä samassa kohteessa useampaan kertaan yhden yön aikana, vaikka sille olisi miten ollut parhain päin, se pudisti kiireelleisenä päätään ja oli jo mennyt.
Hassu kalmansininen ukko hiippahatussaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti